Pronssipajan tarina

Olen aina tykännyt tehdä käsilläni. Rakentaa, kokeilla ja keksiä itse, miten jokin asia tehdään.

Erään kerran katselin vaimoni koruja ja jäin miettimään niitä vähän tarkemmin. Ne olivat hienoja ja viimeisteltyjä – mutta samalla jotenkin liian täydellisiä. Kliinisiä. Sellaisia, joista näki, että ne oli tehty tehtaassa näyttämään täsmälleen samanlaisilta kuin tuhannet muutkin.

Minä kaipasin jotain muuta.

Minusta tavarassa saa olla asennetta. Siinä saa näkyä, mistä se on tullut ja miten se on tehty. Kun esinettä katsoo läheltä, siitä pitäisi voida löytää jälkiä sen tarinasta.

Siitä syntyi ajatus: entä jos tekisin koruja itse?

Miksi pronssi?

Materiaali oli lopulta helppo valinta.

Pronssissa on jotain, mitä kiiltävästä ja virheettömästä korusta usein puuttuu. Siinä on lämpöä, rouheutta ja historiaa. Pronssia on valettu esineiksi tuhansien vuosien ajan, eikä sen tarvitse säihkyä ollakseen näyttävää.

Se saa tummua. Se saa näyttää elävältä. Sen pinta saa kertoa, että tämä esine on tehty sulasta metallista.

Juuri sitä olin etsimässä.

Ennen ensimmäistäkään korua

Ajatuksesta ei kuitenkaan hypätty suoraan valmiisiin koruihin.

Aloin suunnitella tuotteita, valmistusmenetelmiä, muotteja, työkaluja ja erilaisia tuotantolaitteita. Rakensin suuren osan tarvitsemistani välineistä itse ja kokeilin, mikä toimii ja mikä ei.

Työtä tuli tehtyä melkoinen määrä ennen kuin ensimmäistäkään korua syntyi.

Ja ehkä juuri siksi Pronssipajasta tuli sellainen kuin siitä tuli.

Tarkoituksena ei ollut rakentaa pientä tehdasta. Tarkoituksena oli rakentaa paja.

Jokainen koru saa olla yksilö

Pronssipajassa koruja ei tehdä liukuhihnalla.

Yhden korun valmistamiseen kuuluu lukuisia työvaiheita. Valmistelu, muotin tekeminen, metallin sulatus ja valu, puhdistus, sahaaminen, viilaaminen, hiominen, hiekkapuhallus, patinointi, mahdollinen värjäys ja viimeistely – kaikki tehdään käsin.

Siksi kaksi samasta mallista tehtyä korua eivät koskaan ole aivan identtisiä.

Eikä niiden kuulukaan olla.

Pienet erot pinnassa, patinassa ja viimeistelyssä ovat osa korun luonnetta. Ne ovat merkkejä siitä, että käsissäsi ei ole tehtaan tuotantolinjalta tullut kappale vaan yksittäin valmistettu esine.

Sinun ideasi, Pronssipajan tekemänä

Pronssipaja tekee asioita hieman eri tavalla myös siinä, mitä asiakas voi tilata.

Valikoimasta löytyy valmiita malleja, mutta niidenkin yksityiskohtiin voi esittää omia toiveita. Esimerkiksi väritystä voidaan muuttaa niin, että korusta tulee vielä enemmän kantajansa näköinen.

Ja jos valmista mallia ei ole, voidaan aloittaa kokonaan tyhjästä.

Mittatilauskorua varten ei tarvitse osata tehdä teknisiä piirustuksia tai 3D-malleja. Asiakkaan oma luonnos, kuva tai idea riittää alkuun.

Sinä tuot ajatuksen. Pronssipaja tekee siitä korun.

Alusta loppuun Kangasalla

Pronssipajan korut tehdään Kangasalla, Suomessa.

Ei vain suunnitella täällä tai viimeistellä muualla valmistettuja aihioita, vaan työ tehdään pajalla alusta loppuun.

Mallista muottiin.
Muotista sulaan pronssiin.
Valusta valmiiksi koruksi.

Käsin, yksi kerrallaan.

Pronssipaja – koruja, joiden ei kuulu näyttää tehdastehdyiltä.


Marko Hiltunen
Pronssiseppä
Pronssipaja, Kangasala